Varhaisimmat tiedossa olevat dokumentit Uussaaren tilasta ovat 1700-luvun alusta. Turun ja Porin läänin maanmittari Olof Mört mittasi geometrisesti silloisen Uudenkirkon pitäjän Uussaaren yksinäistilan vuonna 1701. Talo oli ollut läänitettynä "hänen kreivilliselle armolleen" rouva Anna Maria Soopille, mutta nyt se oli vaihdettu toiseen omistukseen Eurajoen pitäjästä ja Uussaari oli siirtynyt kruunun omistukseen.

Mört on selostanut metsät karttaselityksessä. Kartassa hän on eritellyt tarkasti erilaiset alueet ja kirjoittanut havaintonsa niiden kohdalle. Mört on käyttänyt kartassa vähän väritystä, mutta se on silti selkeä. Kartta vaikuttaa tarkalta, joten mittaukset ovat kokeneen maanmittarin huolellista työtä.

Uussaaren metsäalueilla kasvoi tuolloin lähinnä katajaa ja kuusta. Kuusta käytettiin aidaksiin ja polttopuuksi sekä katajaa seipäiksi. Mört huomautti, että näitä ei löytynyt riittävästi. Tuohimetsiä ei ollut talon maalla. Talon länsipuolella oli haka (karjanlaidunnukseen käytetty alue), jossa kasvoi isoja tammia ja koivuja sekä salavia. Paikalla mainitaan olleen myös puutarha. Salavalla tarkoitettaneen aitoa salavaa eli piilipuuta, joka on nopeakasvuinen, puumainen paju. Tammia kasvoi myös hieman kauempana talon lounaispuolella. Mört kirjoitti muistiin, että toisina vuosina, kun ne kantoivat terhoja, niillä ruokki pari sikaa tai enemmän! Tammien muusta käytöstä hän ei kerro karttaselityksessä mitään. Talon etelä- ja lounaispuolella kasvoi kuusia ja katajaa metsäksi asti.

Uussaaren laitumet olivat hyvin vähäiset ja niitä oli vain rintamaalla ja autiopelloilla talon pohjoispuolella lähellä kylän rajaa. Autiopelloilla oli ”vanhoina aikoina” ollut peltoa, mutta sitä ei ollut viljelty enää pitkään aikaan. Siellä kasvoi suuria katajapuskia. Talon pohjoispuolella virtaavan puron (nykyinen Niinioja) varrella kasvoi järviruokoa, mutta paikka oli kartan mukaan jo Uussaaren rajojen ulkopuolella.

Vähän tuoreempaa tietoa ja nykyisen isäntäsuvun historiaa löydät valikon kautta 'Uussaaren tila' otsikon alta.